Tutustuminen lajiin Cutting

Teksti: Marika Almgren-Haikarainen

Siitä lähtien kun aloitin harrastamaan lännenratsastusta yksi kilpailulaji on kiehtonut minua ylitse muiden: Cutting, eli karjanerottelu. Valmentajani opastuksella olen Suomen kamaralla päässyt tutustumaan oman hevoseni kanssa cuttingin alkeisiin, mutta kaipuu kokeilemaan cuttinghevosta karjan kanssa sai minut tekemään unelmistani totta ja lähdin mieheni kanssa tutustumaan lajiin lomareissumme aikana Texasiin.

Mitä on cutting?

Cuttingissa ratsukko arvostellaan sen perusteella miten hyvin he pystyvät erottelemaan yhden vasikan laumasta ja pitämään sen poissa laumasta lyhyen ajan.

Cutting hevonen on erittäin atleettinen, halukas, karja vaistoa (engl. “cow sense”) omaava sekä  nopeasti reagoiva ja kääntyvä yksilö. Eniten käytetty hevosrotu on quarter, mutta työhön soveltuu myös muut karjatyöhevosrodut kuten esim. paint ja appaloosa.

Suorituksen aikana ratsukko erottelee karjalaumasta yhden yksilön ja kun karja yrittää päästää laumaan takaisin, ratsastaja laskee kätensä alas. Tämä on merkki hevoselle että on hevosen vuoro toimia. Hevosen tehtävä on estää karjaa pääsemästä takaisin laumaan. Hevonen pitää itse huolen ettei karja pääse takaisin laumaan ja parhaat hevoset tekevät sen älykkyydellä ja tyylillä, nauttien suorituksesta. Suoritus kestää 2 min 30 s ja yleensä siinä ajassa ratsukko kerkeää erottelemaan kolme karjaa, mutta jo kaksi antaa hyväksytyn suorituksen. Ratsukolle annettu pistemäärä on 60-80 joten 70 pistettä on keskiverto suoritus.

(Lähde: American Cutting Horse Association)

Suurin ongelma tutustumiseen cuttingiin oli löytää luotettava paikka joka ottaisi aloittelijoita vastaan. Meille ongelmaksi muodostui myös se että lomareissumme aikana Fort Worthissa oli meneillään Super Stakes -cuttingkilpailut johon moni valmentaja osallistui. Onneksi tuttujen tuttujen kautta löysimme paikan joka otti meidät vastaan: Gary Walker Cutting Horses. Gary sanoi ottavansa meidät ilomielin heille ja käski meidän saapua bootsit ja sporrat jalassa ja kamera kädessä. Ennen kursille menoa kävimme tutustumassa lajiin käydessämme katsomassa Non-pro ja Open finaalit Super Stakes -kilpailutapahtumassa joka pidettiin Will Rogers Memorial Centerissä, Fort Worthissa.

Cuttingkilpailut erosivat aika paljon muista lännenratsastuskilpailutapahtumista joihin olen tähän asti tutustunut. Areena oli jaettu kahtia, yksi puoli oli lämmittelyalue ja toinen kilpailuareena. Lämmittelyalueella oli ratsukoiden lisäksi myös monta hevosta “parkissa” eli kiinnisidottuna reunoja pitkin. Lämmittelyssä oli eniten naisratsastjia, mikä pisti silmään varsinkin Open -luokassa koska kaikki kilparatsastajat olivat miehiä.  Lämmittelijät ratsastivat hevosia isolla ympyrällä reippaassa tahdissa ravissa tai laukassa.  Vähän ennen kilpailusuoritusta kilparatsastaja hyppäsi selkään ja herätteli hevosta tekemällä tiukkoja käännöksiä ja pysähdyksiä.

Kilpailuareenalla oli karjalauman ja kilpailijan lisäksi kilpailijan tiimi joka piti huolta siitä että erotettu karjayksilö ei juossut lämmittelyalueelle (mitä kuitenkin välillä tapahtui kilpailujen aikana) sekä varmisti että karjalauma pysyi pois tieltä. Kilpailijan tiimi auttoi kilpailijan myös löytämään sopivan karjayksilön. Hyvään suoritukseen kun vaaditaan taitavan ratsukon lisäksi hyvä karjayksilö joka ei ole liian hidas eikä liian pelokas.

Kilpailujen aikana nähtiiin monta erittäin hyvää suoritusta ja yleisö eli mukana, huutaen, viheltäen  ja kannustaen. Kun näki erittäin hyvän suorituksen se oli kuin hevosella olisi ollut maagisia kykyjä; se tiesi jo ennen karjaa itse mihin karja oli menossa ja molemmat tekivät täydellisen paritanssin. Tässä huomasi hyvin miten hevoset eivät vaan suorittaneet ratsastajan pyynnöt vaan ne oikein nauttivat kun pääsivät tekemään kilpailusuoritusta.

Super Stakesien jälkeen suuntasimme etelään Fort Worthista kohti Tehuacanaa, jossa Gary Walker Cutting Horses sijaitsee. Tehuacana (lausutaan suurinpiirtein “Tuakana”) on erittäin pieni paikkakunta, n. 1,5h tunnin ajomatkan päästä Fort Worthista etelään. Asuimme cutting -kurssin aikana hotellissa joka sijatsi noin 10 min ajomatkan päässä Mexia -nimisessä pikkukaupungissa.

Gary Walker on aloittanut uransa härkäratsastajana rodeoissa ja siirtynyt siitä ratsastamaan ja treenamaan cuttinghevosia. Garylla on pitkä kilpailu-ura takana ja  hän on voittanut yli 200 000 dollaria kisoista. Vuonna 2005 hän sai kutsun American Cutting Horse Association Hall of Fameen. Garylla on myös NCHA:n AAA tuomarioikeudet. Tällä hetkellä Gary keskittyy eniten nuorten hevosten treenamiseen mm. Futuritya varten, opettamiseen sekä saamaan lisää ihmisiä kiinnostumaan cuttingistä. Kilpailu-ura on viime vuosina jäänyt tauolle koska jatkuva reissaaminen ei enää hänen iässään kiinnosta.

Saapuessamme paikalle meiltä kysyttiin kenellä meistä on enemmän ratsastuskokemusta ja vastasimme että minulla. Gary ohjasi meidät isoon pyöröaitaukseen jonka keskellä oli vasikkalauma ja niiden keskellä puolestaan yksi iso Texas Longhorn. Gary jakoi hevoset ratsastuskokemuksen mukaan ja mieheni sai alleen Smart Hickory Boy -nimisen ruunan jonka kutsumanimi oli “Boy”. Boy oli Garyn vanha kilpahevonen joka nykyään oli myyty hänen oppilaalle opetusmestariksi. Minulle annettiin Merades Hick Up -niminen tamma jonka kutsumanimi oli “Hickory”. Molemmat hevoset olivat kokeneita kilpailuhevosia sekä tottuneet aloittelijoihin.

Ensin meille annettiin nopea luento siitä miten hevoset oli koulutettu. Ensinnäkin puristava jalka oli kaasu, mikä me oli aluksi haastavaa koska olemme tottuneet siihen että puristava jalka pyytää hidastamaan. Lisäksi ohjaskäsi piti olla ainakin 5 cm harjan yläpuolella kun ratsastaa ja ohjaa hevosta.  Viimeiseksi nupista piti pitää kiinni silloin kun ajaa karjaa ja jalat piti pitää irti hevosen kyljistä.

Kun säännöt olivat selvät saimme itsenäisesti ratsastaa ympäri pyöröaitausta ja tutustua hevosiin. Tämä uusi ratsastustyyli aiheutti pientä päänvaivaa meille (varsinkin tuo puristus = kaasu -osio) mutta yllättävän nopeasti tottui tähän uuten rentoon ratsastustyyliin.

Ratsastuksen aikana vasikkalauma seisoi pyöröaitauksen keskellä  ja saimme kuulla että Texas Longhorn -sonnin nimi oli Spot, josta Gary oli kouluttanut lapsenvahdin vasikoilleen. Niin kauan kun Spot seisoi keskellä vasikat pysyivät myös keskellä ja niiden ympäri pystyi hyvin ratsastamaan ja lämmittämään hevosta. Gary ratsutti hevosia ja antoi samalla meille taidennäytteen kertoen miten karjanerottelu tehdään. Ensin katsotaan sopiva yksilö laumasta. Seuraavaksi erotellaan se laumasta ja ajetaan se hyvään asemaan. Kun ollaan asemassa, lasketaan käsi kertoakseen hevoselle että tuo on se karjayksilö mitä ajetaan ja nyt on sinun vuoro jatkaa. Tässä vaiheessa istutaan jalat irti eteen hevosesta, syvälle satulaan ja pidetään nupista kiinni, katse liimaantuneena karjaan. Kun hevonen pysähtyy sisäjalka ja lantio on pidettävä auki. Muuten jäät jälkeen ja olet hevosen tiellä jos hevonen lähtee nopeasti vaihtamaan suuntaa. Pienen ajan päästä on hyvää lopettaa ja päästää karja takaisin. Kertoaksesi hevoselle että nyt sen työvuoro on ohi, kosketit toisella kädellä hevosen säkään ja toisella vedit ohjalla hevosta pakkiin ja sitten ympäri siihen suuntaan missä karja oli tai mihin se oli menossa.

Parin esityksen jälkeen teimme hevostemme kanssa lämmittelyharjoituksen; piti ravata ja laukata suoralla linjalla, tehdä pysähdys, sitten täyskäännös tulosuuntaan (“rollback”) ja jatkaa ravissa tai laukassa. Harjoittelun jälkeen Gary sanoi:

– Now let’s go cut a cow. Ladies first.

Joten karjanerotteluvuoro siirtyi minuun..

Hiukan jännitti kun tuntui etten osannut tarpeeksi hyvin ratsastaa että pysyisin vauhdissa mukana, joten päätin luottaa hevoseen ja tehdä niin kun Gary sanoi. Koska olimme ensikertalaisia Gary teki asian meille aluksi helpoksi, karjalauma otettiin pois ja jäljelle jäi ainoastaan Spot ja yksi pieni vasikka – meidän harjoittelukaveri. Vasikan saaminen pois Spotin luota oli täten helpompaa ja ohjasin hevosta ja hevosen edellä olevaa vasikkaa pois pyöröaitauksen keskeltä. Katsoin karjaa, asensin Hickoryn oikeaan asentoon Garyn opastuksella, pistin jalat ulos eteen, otin nupista kiinni ja pistin käden alas – elämäni ensimmäinen cutting suoritus alkoi.

Karja lähti juoksemaan eteen ja Hickory lähti laukkaamaan perässä. Karja pysähtyi, jolloin myös Hickory pysähtyi kuin seinään ja meinasin lentää satulasta. Pysähdyksen jälkeen Hickory teki nopean käännöksen ja heti sen perään vielä toinen nopea käännös koska karja päättikin lähteä toiseen suuntaan vauhdilla. Nopean kiihdytyksen takia löin käteni satulanuppiin, mutta en huomanut sitä koska päässäni oli vain yksi ajatus: “Katso vasikkaa!”. Hickory pääsi karjan edelle ja karja pysähtyi taas kun seinään ja niin myös Hickory. Karja kääntyi taas ja niin myös Hickory. Karja pysähtyi, odotti pari sekuntia ja katsoi sitten poispäin jolloin Gary huusi:

– Quit right there!

Pistin toisen käden hevosen säkään ja toisella vedin hevosta pakille. Elämäni ensimmäinen cutting kokemus oli ohi, käteeni ja takapuoleeni sattui mutta en huomannut sitä sillä adrenaliini pumppasi suonissani. Nauroin ja sanoin Garylle:

– That was so cool. Can we go again?

Ensimmäisen päivän aikana pääsimme pari kertaa kokeilemaan karjan erottelua. Kello oli sen jälkeen jo niin paljon että aurinko paistoi voimakkaasti ja karjat oli päästettävä takaisin laitumelle, etteivät he saisi auringonpistosta. Loppupäivän hioimme ratsastustaitoamme ja harjoittelimme pysähdyksiä. Ratsastusharjoittelua varten minulle tarjottiin toinen ratsu Flip Wilsons Hot Socks – niminen ruuna, joka oli tuttavallisemmin tunnettu nimellä pahansuopa “Socks”. Minulle kerrottiin että Socks on erittäin taitava, fiksu ja ystävällinen hevonen (heidän siitosorin jälkeläinen), mutta on hyvä keksimään keinonsa luistaakseen sen mielestä tyylisistä hommista. Socks oli kuulemma myös hevosten Houdini ja oli mestari mm. avaamaan solmuja. Kiipesin Socksin selkään ja ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu.. Mitä tapahtui? Ensin Socks koitti sen repertuaria; kuten punkeminen reunoille, mutta kun se huomasi että selässä oleva ratsastaja ei sallinut tätä, se käyttäytyi kuin ihmisen mieli. Socksin kanssa meillä toimi kemiat loppujen lopuksi niin hyvin että siitä tuli minun luottoratsu ja ratsastin sillä loput kurssista. Gary jopa vitsaili että taitaa Socks vielä tulla minun matkalaukussa kotiin. Olipa se niin pieni että se olisi melkein mahtunutkin sinne.

Kurssilla olimme neljä päivää ja lukuunottamatta ensimmäistä päivää kaikki muut päivät menivät saman kaavan mukaisesti. Aloitimme päivän aikaisin aamulla, koska puolenpäivän mennessä oli jo niin lämmintä että lämpöhalvauksen riski oli vasikoille suuri. Aamu alkoi karjalauman hakemisella laitumelta. Ensin piti avata kaikki portit että karjalauma löytäisi tiensä pyöröaitaukselle, sitten piti käydä hakemassa lauma laitumelta. Tämä oli mielestäni yksi parhaista asioista päivän aikana, kun sai ratsastaa maastossa ihanassa aamuauringossa ja kaikki oli niin ihanan hiljaista ja rauhallista.  Samalla kun ratsasti piti pitää silmät auki että missäköhän karjalauma kunakin aamuna oleskeli. Kun karjalauma löydettiin, ajoimme karjaa yhteisvoimin kohti pyöröaitausta. Meidän lisäksi paimentyöhön osallistui useimmiten myös Garyn paimenkoira Lilli.

Saatuamme karjalauman pyöröaitaukseen lämmittelimme hevoset ja Gary harjoitteli sitten sen jälkeen parin hevosen kanssa karjanerottelua. Garyn jälkeen oli meidän vuoro. Gary ohjasi meitä ja parin kerran jälkeen aloimme vähän paremmin ymmärtämään mistä oli kyse ja pystyimme tekemään paremmat suoritukset. Saimme kehuja siitä että olimme erittäin hyviä erottelemaan karjan laumasta, mitä yleensä on se vaikein osuus oppia. Kokonaisuutena onnistuimme hyvin, ottaen huomioon miten vähän kokemusta meillä oli. Yleensä vauhdin lisääntyessä tuli virheitä kun emme olleet tarpeeksi nopeita reagoimaan.

Suorituksemme aikana saimme molemmat eroteltua ainakin pari karjaa ja Gary antoi palautetta mitä meidän olisi pitänyt tehdä paremmin ja mitä olimme tehneet hyvin. Meidän vuoron jälkeen Gary treenasi taas pari hevosta kunnes vuoro siirtyi takaisin meille. Tämän toisen suorituksen jälkeen päivä oli yleensä pulkassa ja tunteja satulassa päivän aikana tuli noin viisi. Nämä tunnit satulassa tuntuivat kyllä takamuksella tällaiselle harrasteratsastajalle.

Neljä päivää meni nopeasti ja kohta olikin aikaa lähteä kotiin. Olisin kyllä voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, niin kivaa oli. Mielestäni tässä lajissa ehdottomasti kiehtoo se miten hevosetkin nauttivat kun pääsevät treenaamaan ja tekemään karjahommia. Kun olet hyvän karjahevosen selässä ja hevonen leimautuu siihen karjayksilöön mitä olette erottelemassa, niin se on kuin karjan ja hevosen välissä kulkisi langaton yhteys ja hevonen tietää tasan tarkkaan mitä se karja ajattelee ja tulee tekemään. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lajia. Adrenaliiniannos on taattu, on sen verran vauhdikas laji kyseessä. Gary Walker Cutting Horses ottavat mielellään vastaan ihmisiä jotka haluavat tutustua cuttingiin. Gary on erittäin hyvä opettaja ja heillä on hyvät opetushevoset. Suosittelen lämpimästi. Taidan itsekin yrittää laittaa kaikki mahdolliset rahat säästöön jotta pääsisin jonain päivän taas käymään heillä. Sitä päivää odotellessa.